Kello lyö jo puoli kolmea.

"Mikä päivä" Margareta päivittelee, kun vihdoin pääsee makuukammariin nukkumaan. "Ja huomenna minun on noustava jo viideltä.. En ehdi nukkua lähes yhtään! Nyt kyllä alan nukkumaan".

Kotitöitä on vain niin paljon.

Heti aamuvarhaisella, ennenkuin Antonio on edes noussut ylös, Margareta menee hoitamaan kotitöitään alakertaan.

"Ties mistä nämäkin pölyt ovat tulleet" hän tiuskaisee ja pyyhkii ne.

Pölyjen pyyhkimisien jälkeen hän vain lässähtää puiselle sohvalle.

"Jos nyt torkahtaisin tähän vähäksi aikaa" hän mutisee jo unessa.

Silloin Antonio vasta nousee ylös. Hän menee vaihtamaan nopeasti työvaatteet päälleen, ja rientää sitten jo pellolle.

Siellä hän hoitaa satoaan, joka saisi hänen puolestaan jo valmistua. Talvi on tulossa nopeammin kuin hän arvaisikaan.

Margareta heräää sisällä talossa.

"Oi" hän mutisee nolona. "Pitää mennä siivoamaan.."

Sitten hän menee keittiöön, ja alkaa pilkkoa kasviksia päivälliselle.

Kaikki on nyt paljon tuskallisempaa, sillä raskaus on edennyt, ja Margareta väsynyt.

Hän heittää kasvikset pataan, ja sekoittaa innottomasti.

"Toivottavasti Antonio tulee pian" hän haukottelee.

Pian Antonio todellakin tulee.

"Päivää" hän tervehtii.

"Päivää" Margareta sanoo väsyneenä ja antaa Antoniolle kupposen keittoa.

"Miksi olet noin väsynyt?" Antonio kysyy suoraan ja ankarasti.

"Ei tässä mitään" Margareta valehtelee ja siemailee keittoaan. "Muuten, sopisiko sinulle, että vanhat ystävättäreni Lucia ja Yolanda tulisivat meille teekupposille? Juttelisimme hieman lapsemme naimakaupoista ja niin edespäin."

"Tarkoitat Lucia Lopezia ja Yolanda Saurasénia?" Antonio olettaa. "Kyllä se sopii, mainiosti. Ovatko he varakkaita, kultaseni?"

"Ihan tavallista maanviljeliäkastia" Margareta hymyilee. "He ovat ehkä hiukan varakkaampia kuin me, mutta hyviä ystävättäriäni, joten eiköhän naimakaupat järjesty mainiosti!"

Sitten he ovatkin jo syöneet. Margareta korjaa astiat pois.

"Kuinka muuten on olosi?" Antonio kysyy.

"Kuinka niin?" Margareta toistaa. "Oloni? Tarkoittanet lasta? Ihan hyvä, oikeastaan. Mutta hieman raskaampi... Mutta olenhan jo kolmannella kuulla, armaani".

Hän rientää pesemään astioita.

"Minä en ikävä kyllä ehdi tavata lapsemme tulevia anoppeja" Antonio sanoo. "Jututa sinä heitä. Kutsumme heidät sitten uudestaan toiselle käynnille, kun minullakin riittää aikaa."

"Hyvä on" Margareta hymyilee ja hankaa likaa pois.

"Voi että" hän huokaisee kun Antonio on palannut pellolle. "Älä kultapieni potki siellä. Se sattuu äitiä" hän lepertelee.

Pian Lucia ja Yolanda ovatkin jo Martíneilla. He koputtavat oveen.

"Ihanaa että pääsitte" Margareta toteaa ilahtuneena. "Tulkaa, niin vien teidät oleskelutiloihimme."

Margareta ohjasi ystävättärensä istuskelemaan puusohville.

"Viehättävä koti" Lucia toteaa. "Täällä kelpaisi asustaa."

"Olet hyvin oikeassa, Lucia-ystäväiseni" Yolanda jatkaa.

"No" Margareta keskeyttää. "Kumpaa sukupuolta teillä on?"

"Minun Danielini syntyi vasta vähän aikaa sitten" Lucia esittelee. "Hän on aivan isänsä näköinen, ja ahkera vauvaksi."

"Ahkeruus on hienoa" Margareta toteaa. "Poika siis. Entä sinä, Yolanda?"

"Minulle syntyi vajaa vuosi sitten esikoislapseni, kuvankaunis Penelope" Yolanda selittää. "Hän yrittää parhaansa mukaan auttaa minua, mutta tekee sitä vain rääkymällä kehdossa..."

"Vai niin" Margareta hymyilee. "Lucia, sinulla siis poikasi Daniel, ja Yolanda, sinulla siis tyttäresi Penelope".

"Jos sopisimme niin" Margareta keksii. "Jos syntymätön lapseni on poika, hänet naitetaan Penelopelle?"

Yolanda nyökkää. "Se sopii mainiosti."

"Ja jos lapseni on tyttö.." Margareta jatkaa. "Hänet naitetaan Danielille?"

"Mainio ajatus!" Lucia kehuu. "Hyvä sopia nämä asiat sitten etuajassa... Ja muistathan ilmoittaa minulle heti, kun lapsesi on syntynyt! Haluan tietää, onko Danielin tulevaisuus turvattu".

"Minä myös" Yolanda naurahtaa.