Aamu sarastaa. Kaunis aurinko nousee ylös, ja valaisee koko kylän.
Samaan aikaan Margareta herää tallipihalta. "Mitä ihmettä?" hän pelästyy.
Sitten hän muistaa - eilisen riidan seurauksena hänen oli määrä mennä nukkumaan ulos.
"Onpa kylmä" hän sanoo ääni väristen.
Kun hän nousee ylös, hän muistaa raskautensa.
"Voi ei" hän sanoo tuskissaan. "Antonio olisi edes voinut ajatella yhteistä lastamme."
Sitten hän lähtee raahustamaan kotiovea päin. Jos Antonio edes nyt päästäisi hänet sisään.
Margareta koputtaa ovelle.
"Kulta" hän mutisee. "Tiedän että olet siellä. Anna minun selittää.."
Seinän toisella puolella todella kuuntelee Antonio.
"No" hän huokaa. "Hyvä on sitten."
Kun Margareta on päässyt sisään, hän heittäytyy aviomiehensä harteille.
"Olen niin pahoillani!" hän suorastaan tirskuttaa. "Jos otat minut takaisin, lupaan etten enää ikinä lusmuile! Armaani, minä lupaan".
"Hmm.." Antonio mutisee. "Ehkä minä vähän ylireagoin."
"Pääasia, että olemme nyt sovussa" Margareta muistuttaa, ja moiskauttaa miehensä huulille mojovan suudelman.
"Unohdin jo, miltä avioliiton hyvät puolet tuntuvat" Antonio ajattelee.
Ihan ensimmäiseksi Margareta suuntaa kylpyhuoneelle. Yö ulkona ei tehnyt terää varsinkaan rouvan hygienialle. Hän käy ensin hakemassa padasta kuumat vedet, ja vie ne sitten paljuun, jonne loikkaa itse riisuuduttuaan.
Antonio puolestaan suuntaa pellolle - vaikkakin vähän myöhässä. Hän tuntee nahoissaan, kuinka kylmä on.
Margareta joutuu pienoisesta väsymyksestä huolimatta heti kylvyn jälkeen palaamaan kotiöiden äärelle. Ensin hän kutoo mattoa kangaspuilla. Tämä tulisi lastenhuoneeseen.
Sitten hän menee tekemään päivällistä.
Torilla myydään tällä hetkellä kaikkea erityisen kalliisti, mutta onneksi Martínin perheellä on varaa vähän muuhunkin kuin viljaan.
"Upeaa" Margareta hihkaisee tehdessään lohinyyttejä. "Tätä ruokaa en tule sössimään."
Ruoan valmistuksen jälkeen hän kattaa pöydän miestään varten.
"Hän yllättyy" Margareta ei voi olla hymyilemättä. "Positiivisesti."
Pian Antonio tulla tupsahtaakin sisälle tupaan.
"Ihanaa!" hän huudahtaa malttamattomana. "Lohta, vieläpä lempikalaani".
"Uskotko, että meistä tulee hyvät vanhemmat?" Margareta kysyy epäluuloisena.
"Tietenkin" Antonio rohkaisee. "Me opetamme lapselle tavat, ja hänestä kasvaa oikein sivistynyt uros!"
"Uros?" Margareta toistaa.
"Niin" Antonio sanoo hilpeänä. "Poika saa tulla jo varhaisessa iässä kanssani pellolle."
"Mutta entä jos hän on tyttö?" Margareta muistuttaa.
"Sitten hän saa auttaa sinua täällä" Antonio suunnittelee. "Ja naimaiässä hänet naitetaan sille ystävättäresi pojalle, ja he muuttavat heidän sukutilalleen. Sitten me elämme elämämme loppuun."
"Et siis halua lisää lapsia?" Margareta olettaa.
"En" Antonio toteaa. "Esikoisestamme tulee tämän talon perijä, sillä sipuli".
"Selvä" Margareta helpottuu. Ei enää uuvuttavia raskauksia. Mikä helpotus. "Muuten, olen kovin yksinäinen. Kun sinä olet pellolla, saan olla itseni seurana. Se on todella ikävää. Joten ajattelin, että jos voisimme adoptoida Luostarin Eläinyhdistyksen nunnilta jonkin lemmikin.. Kissan, ehkä."
"Loistava idea" Antonio hymyilee. "Ne lemmikithän eivät maksa mitään, vai? Ja lapsemme tutustuisi jo nuorena eläinkuntaan".
"Olet oikeassa" Margareta iloitsee, ja Antonio nousee pöydästä.
"Minun on mentävä" Antonio selostaa.
"Minne?" Margareta ihmettelee. "Peltotyöt ovat jo ohitse.."
"Menen puolestani tallipihalle katselemaan hevosten hyvinvointia" Antonio vastaa. "Rahaa pitäisi saada. Pontus sanoi, että voisi hyvin ostaa Marcon tai Donatellon."
Antonio ramppaa hevospihalle arvioimaan hevostensa hintaa..
"Myisinkö nämä vai en?" hän miettii. "Upeita hevosia... En voisi enää ylpeillä toreilla mahtavista hevosistani".
Sisällä tuvassa Margareta korjailee päivällisestä jääneitä astioita.
Hän pesee ne, ja työntää kaappiin kuivumaan.
"Voi, miten paljon tehtävää" hän marisee väsyneenä.
Yhtäkkiä hän tuntee karmaisevia polttoja vatsassaan.
Nytkö se alkaisi? Margaretan pitkään pelkäämä raskaus? Hetki, jolloin hänen esikoisensa - ja ainoa lapsi kenet hän tulisi hankkimaan - pääsisi pois äidinsä mahasta?
Ei vielä sentään. Poltot loppuivat lyhyeen, ja Margareta hieroi mahaansa.
"Vai et sitten päättänyt vielä potkia pois" hän höpöttää.
Osittain pettyneenä hän käy siivoilemassa ruokakomeroa.
Sitten hän menee yläkertaan, ja aikoo hakea adoptiota Luostarin Lemmikkisäätiöltä.
"Hyvää päivää" hän höpöttää luuriin. "Täällä puhuu Rouva Martín, Herra Martínin puoliso. Haluaisin adoptoida kissan. Mainota. Mikä vain käy, kunhan se on täysikasvuinen. Ehdottomasti. Kuulemiin!"
Margareta kiirehtii puhelun jälkeen pihalle.
"Missä olet, Antonio?" hän huhuilee. Pian aviomies ilmestyy näkyviin.
"Niin, armaani?" hän lerkuttelee.
"Nunnat luostarista lähettävät pian uuden lemmikkimme tänne" Margareta hehkuttaa.
"Loistavaa" Antonio hymyilee.
Sitten hän palaa pellolle, ja Margareta huomaa uuden perheenjäsenensä - hulvattoman suloisen mirrin!
"Sinä olet ehdoton Nana" hän päättää ja hellii kissaansa. "Oi, nyt en enää ole kovin yksin!"
Kommentit