Antonio naurahtaa epäilevästi.

"Se oli vitsi, eikö ollutkin?" hän odottaa.

Margareta pyyhkäisee kyyneleensä pois. "Totta se on"  hän sanoo lohduttomana.

"Ettet vain valehtelisi?" Antonio yrittää edelleen epäuskoisena.

"Väitätkö että valehtelisin?" Margareta loukkaantuu hieman. "Sir Edward itse sanoi niin, ja se on täyttä totta! Miksi minä muka haluaisin valehdella sinulle?"

"Jaa..." Antonio mutisee. "Totta se kai sitten on.."

Margareta vilkuilee vaivihkaa aviomiehensä kasvoja, ja odottaa jotakin merkkiä.

"Painu takaisin töihisi, ja minä palaan pellolle" Antonio käskee, ja Margareta on jo ovensuussa.

Margareta on jo hoitanut tarvittavat kotityöt. Sitten hän siirtyy kutomaan mattoa kangaspuille.

"Oliko tuo todella hänen reaktionsa" Margareta tuhahtaa. "Mitä jos hän heittää minut pellolle? Sitten kaikki kylän naiset näkevät minut, ja raskauteni? Minut häpäistään, enkä kehtaa enää näyttää naamaani koko Vernwoodissa."

Antonio viettää mielellään koko päivän pellolla kuokkimassa kasvaja.

"Mitä minä oikein teen?" hän ajattelee ääneen. "Pitäisikö olla iloinen vai surullinen? En tiedä..."

Margareta on siirtynyt sisällä hankaamaan likaa irti lavuaarista. "Kumpa kaikki kääntyisi hyvin" hän miettii.

Pian hän huomaa Antonion, joka on tullut jo pellolta.

"Antonio" Margareta huomaa. "Olen niin pahoillani! En tehnyt vielä päivällistä.."

"Ei" Antonio lausuu. "Minulla on tärkeää asiaa".

"Niin, mitä?" Margareta kysyy malttamattomana.

"Olen päättänyt" hän kuiskaa.

"No?" Margareta hoputtaa.

"Otan mielelläni lapsen vastaan!" hän toitottaa.

"Ihanaa". Margareta on onnesta sekaisin.

"Toivotaan, että se olisi poika" Antonio sanoo toiveikkaasti.

"Niin" Margareta myöntyy ja miettii kuitenkin salaa mielessään: "Ei sillä ole väliä, kumpi se on. Se on meidän lapsemme!"

"Mutta minä palaan taas töihin" Antonio sanoo ja lähtee raahustamaan kohti ulko-ovea. "Tee sinä illallinen valmiiksi kunnes tulen pellolta".

"Selvä pyy" Margareta hymyilee.

Hän siirtyy putsaamaan vuorostaan työtasoaan.

Margareta katsoo ikkunasta ulos, ja miettii.

"Elämä tuolla jossain muualla... Lapsi on sitoututtanut minut tänne. En voi enää lähteä. Eikä minun kuulukkaan. Asun nyt täällä, Martínin suvun tilalla, ja yritän elättää... Tai siis Antonio yrittää elättää tulevaa perhettämme. En malta enää odottaa lapsen syntymistä."