Margareta äännähtää hermostuneesti. "Oletteko aivan varma, Sir Edward?"

"Epäilettekö pätevyyttäni, kultaseni?" Sir Edward siemailee teetänsä. "Olenko koskaan ollut väärässä? Saisitte olla kiitollisia, että teille on siunautunut jälkikasvua.."

"Mutta kuka tietää..." Margareta hämmentyy. "Mutta minä olen vasta näin nuori! En minä osaa hoitaa lasta. Hyvä että selviän edes tavallisista kotitöistä."

"Toivotan onnea" Sir Edward sanoi ja Margareta nousi ylös.

"Kiitos kuitenkin" hän sanoi.

Margareta suuntaa kohti ulko-ovea. "Hyvää päivänjatkoa, Sir Edward. Toivottavasti näemme pian uudestaan."

"Sitä samaa, kultaseni" Sir Edward sanoo lipevästi. "Käy toki uudestaankin. Mutta muista, ettet käy liian julkeaksi".

Margareta lähtee, ja pienen kävelymatkan kuluttua hän onkin jo kotona. Talo on tyhjänä - eli Antonio on pellolla.

Margareta suuntaa kohti keittiötä. "Parasta kai alkaa laittamaan lounasta" hän mutisee.

"Mutta miten oikein kerron Antoniolle?" Margareta marisee mielessään. "Hän tuskin ilahtuu... Mutta mitä jos Sir Edward olikin väärässä? Ei; hän on aina ollut oikeassa, oli kyse sitten mistä tahansa. Voi, kuinka minä voin kertoa tämän miehelleni?"

Samaan aikaan Antonio raataa pellolla. Pian on kuitenkin lähdettävä lounaalle taloon.

Siellä Margareta on jo istahtanut alas.

"Vaimo!" Antonio huudahtaa.  "Sinun on odotettava minua, ennenkuin käyt pöytään!"

"Olen pahoillani" Margareta antautuu.

"No" Antonio unohtaa jo koko asian, "mitä Sir Edward sinulle kertoi?"

"Asiahan on niin" Margareta sanoo hädissään. "Että minua ei vaivaa mikään muu kuin pieni rasitus. Ole huoleti, kaikki on hyvin. Minun pitää vain rauhoittua, rakas."

"Vai sellaista hän sanoi" Antonio toteaa. "Roskapuhetta, sanoisinko. En mielelläni epäilisi Sir Edwardia, mutta sinähän olet kunnossa! Ei sinulla mitään rasitusta ole.."

"Niin" Margareta hymyilee.

"Minulla ei ole nälkä" Antonio päättää ivallisesti. "Korjaa astiani, Margareta-kultaseni".

"Onpa ikävää" Margareta huokaa, kun ruokaa on menossa taas roskiin. "Toivottavasti sitten myöhemmin.."

"Aivan sama" Antonio tuhahtaa, kuin mikäkin kroisos, jolla olisi rahaa kuin roskaa. "Palaan taas töihin. Kun tulen sieltä, odotan sinua yläkerrassa".

Antonio naurahti, ja oletti sen olevan hauskaa. "Haha" Margareta tekonaurahti.

Antonion töihin palaamisen jälkeen palasi Margaretakin arkeen. "Tällaistako olisi koko loppuelämä? Pelkkää siivoamista, miehen tahtoon alistumista.. Ai niin, lapsen hoitoa. Eikä se loppuisi, ennenkuin olisi syntynyt poika!"

Sitten hän meni pesemään lounaan aikana kertyneitä astioita. "Tämä alkaa jo maistua puulta! Samoja hommia aamusta iltaan."

Sitten hän siirtyy kutomaan mattoa.

"Tästä tulee matto makuukammariimme" hän miettii. Kankaiden kutominen vie paljon aikaa, ja on raskasta hommaa. Mutta toisaalta Margareta nauttii tunteiden purkamisesta kankaalle. Se on hänen lempiharrastuksensa.

Pellolla Antonio hoitelee syksyn satoa. "Toivottavasti tästä tulee jotain" hän mutisee. "Margareta saa sitten loihtia sadosta jotain makoisaa..."

Sillä aikaa Margareta on siirtynyt hevospihalle.

"Te olette luultavasti ainoat, jotka minua kuuntelevat. Etenkin sinä, Penelope." hän huokaa ja silittää hevostammaa. "En tiedä mitä tehdä. Kerronko vai enkö kerro? Kun minun on tehtävä se kuitenkin jossain vaiheessa. Mutta juuri nyt Antonio haluaa minulta vain petihommia".

Tunteenpurskauduksien jälkeen Margareta palaa talolle. Hän menee suoraan keittiöön, ja keittää hiehuvat vedet. Sitten hän siitää ne kylpyhuoneen puuammeeseen, jonne itse istahtaa riisuuduttuaan.

"Vihdoinkin rentoutumishetki" hän toteaa tyytyväisenä ja hieroo rasittuneita hartioitaan.

Kylvyn jälkeen hän arvelee Antonion jo odottavan yläkerrassa, joten siirtyy sinne.

"Upeaa että tulit" Antonio hehkuttaa. "Mutta ole ensi kerralla nopempi!"

Antonio menee suoraan asiaan. "Eiköhän vietettäisi vähän hauskaa, armaani?" hän lirkuttelee ja vetäisee Margaretaa lähemmäs.

"Mutta.." Margareta panee vastaan, ja vetäytyy kauhuissaan pois. "Ei!"

Siitäkös Antonio suuttuu.

"Sinä olet minun vaimoni! Ja minä määrään tässä talossa!" Hän karjuu. "Jos tämä järjestely ei sovi, saat painua sinne missä pippuri kasvaa, Margareta!"

Silloin Margareta purskahtaa lohduttoomaan itkuun.

"Mutta" hän itkee. "Minä en voi.."

"Mitä sinä et voi?" Antonio rauhoittuu hieman. "Ja miksi?"

"Voi Antonio" Margareta itkee niin paljon kuin suinkaan silmistään saa. "Minä olen raskaana!"