Vastaleivottu rouva Martín pesee astioita. Hänen ei juuri sillä hetkellä tee mieli huolehtia kotitöistä, mutta itsepä on maanviljeliän vaimoksi ruvennut.

Astioiden pesun jälkeen rouva kaivaa ruokakomerosta menneen kesän satoa - kasviksia; porkkanaa, perunaa ja muita juureksia illallista varten.

Sitten hän keittää koko keiton kattilassa.

Hänellä on sillä hetkellä hyvin huono olo... Ja on ollut jo viikon.

Rouva ryhdistäytyy, ja tekee illallisen loppuun, ja kattaa sen sitten häntä ja isäntää varten.

Itse isäntä, Antonio Martín, työskentelee vielä yömyöhälläkin pellolla. Edellisen kesän sato ei tulisi riittämään seuraavaksi talveksi. Siksi työtä on paiskattava kahta kauheammin, että hän ei kuole nälkään.

Pian Antonio vaistoaa illallisen olevan valmista, ja palaa takaisin taloon. Hän arvasi oikein; siellähän odottaa kaksi kulhoa valmiina vedettäväksi suusta alas.

"Hyvä kun tulit", Antonion vaimo sanoo.

"Kuinka niin, Margareta?" Antonio ihmettelee. "Tietenkin minä tulen aina auringonlaskun jälkeen suoraan illalliselle".

"Niin", Margareta huokaa. "Minun täytyy vain todeta, että pahoinvointini ei ole tipotiessään vieläkään - ruoka ei maita, ja tekisi mieli vain nukkua."

Antonio hermostuu. Mitä jos hänen tuore aviovaimonsa on sairastunut tappavaan tautiin? Mistä hän löytäisi uuden morsiammen? "Kuulehan, Margareta" hän toteaa. "Voit huomenna käydä Sir Edwardilla juttelemassa. Hän tietää varmasti ratkaisun ongelmaasi. Mutta voit käydä vain, jos olet hoitanut kaikki kotityöt ennen sitä. Ja sinun on mentävä sinne ennen aamukirkon kellojen lyöntejä. En halua, että sinuun törmätään siellä."

"Kiitos" Margareta kiittää.

Illallistamisen jälkeen Margretan on palattava kotitöiden ääreen taas.

"Minä en palaa enää tänään pellolle. Voisimme viettää hauskaa makuukammarissa, vai mitä sanot?" Antonio kiehnää.

"No, mikä ettei" Margareta vastaa väsyneenä. Mutta hänen on pakko miellyttää miestään, tai tulee lennot kadulle.

Margareta menee tiskaamaan.

"Hoida sinä nyt loput kotityöt" Antonio käskee. "Minä taasen menen sytyttämään takan".

"Hyvä on" Margareta myöntyy ja alkaa hangata likaa pois astioista.

"Taas menee näin paljon ruokaa roskiin" hän valittaa kun Antonio on jo mennyt yläkertaan. "Minulla ei ole nälkä, mutta voisi Antonio edes vähän ottaa lisää... Mutta mitä jos hän ei pidä ruoanlaittotaidoistani? Se on kamalaa! Minun on heti opittava laittamaan jotain muutakin kuin juureskeittoa."

 

 Ylhäällä Antonio sytytteleekin jo takkaa.

Sitten hän istahtaa sohvalle. "Missä se vaimo taas viipyy" hän tuhahtaa. "Eikai hänellä nyt niin paljon niitä kotitöitä ole!"

Alakerrassa Margareta on juuri hoitanut kotityönsä päätökseen. "Se tästä päivästä" hän huokaisee. Mitäköhän huominen tuo tullessaan?

Sitten hän ryhtyy kapuamaan portaita ylös makuukammarriin..

Hän astelee sisään. "Siinähän sinä oletkin" Antonio sanoo kärsimättömänä. "Tule tänne viereeni".

Margareta istahtaa sohvalle, ja saman tien Antonio on hänen kimpussaan. Margareta vastaa vastentahtoisesti kiihkoon, mutta ei halua herättää epäilyksiä aviomiehelleen.

Pian leikki kuitenkin loppuu. Aviopari vaihtaa yöpuvut, ja kömpivät petiin nukkumaan.

"No" Antonio kiehnää. "Älä anna yön pilata hup..."

Mutta Margareta on jo unessa. Hän nukahti ennen kuin Antonio edes pääsi petiin.

"Mitä varten vaimot yleensä oikein on?" Antonio ihmettelee pettyneenä ääneen, ennenkuin yrittää saada unen päästä kiinni.

Seuraavana aamuna, kello viiden aikoihin on Margaretan aika herätä. Hän nousee ylös pedistä, ja istahtaa sen reunalle.

"Mene jo tekemään aamiaista", Antonio mutisee puoliunessa.

"Selvä" Margareta vastaa. "Nuku sinä vain vielä."

Margareta nousee ylös, ja suuntaa vaatekomerolle vaihtamaan ylleen kunnon vaatteet.

Sitten hän menee alakertaan. Ensimmäinen kotiaskarehan on aamupalan laitto.

Margareta paistaa munakasta, ja tarjoilee ne. Sitten vain odottamaan, että Antonio nousee ylös.

Sitä ei tarvitse kauaa odotella. Antonio nimittäin haistaa ruoan tuoksun, ja nousee ylös.

Hän menee tavansa mukaan ensin vaihtamaan vaatteet ylleen.

Sitten hän kapuaa portaat alas keittiöön.

"Munakasta" hän ilahtuu ja haukaa sitä poskeensa.

"Niin" Margareta sanoo, ja on tavansa mukaan hiljainen - kunniallisen vaimon ei ole sopivaa häiritä aviomiestänsä.

"Muistutan vielä" Antonio jatkaa. "Että sinun on tehtävä kaikki kotityöt ennen Sir Edwardille lähtöä. Tuliko selväksi?!"

"Tuli." Margareta hämmentyy ja mussuttaa aamiaistansa.

"Jotta et varmasti luista töistäsi, tässä on muutama esimerkki: ruoki hevoset, pese astiat, lakaise lattia ja muista myös sijata vuoteemme".

"Kyllä" Margareta nyökkää.

Aamiaisen jälkeen hän korjaa astiat.

Hän aloittaa ensin tiskailemalla.

"Minä menen nyt pellolle" Antonio ilmoittaa. "Et saa viipyä sitten Sir Edwardilla niin kauan, että lounas myöhästyy. Kun olen nälkäinen, olen myös hyvin kiukkuinen".

Sitten Antonio lähtee pellolle, ja Margareta hoitaa kotiaskareensa.

Kotitöiden teon jälkeen hän pääsee vihdoin lähtemään.

"Uuvuttavaa" hän marisee. "Miten pelkästään tuoreena vaimona olo voi olla näin raskasta?"

Pian Margareta löytää paikalliselle poppamiehelle, Sir Edwardille.

"Hyvää huomenta" hän tervehtii.

"Huomenia, kultaseni" Sir Edward tervehtii ja kaataa teetä kuppeihin. "Tulehan tänne, tyttöseni."

Margareta istahtaa Sir Edwardin viereen. "Kiitos" hän kiittää.

"No, mikäs sinua, Margareta-kultaseni, oikein vaivaa?" Sit Edward kysyy.

"Kuulkaas, herra. Minulla on ollut jo yli viikko kamalaa pahoinvointia, enkä millään keksi syytä. Minulla ei ole minkäännäköistä ruokahalua, ja haluaisin vain viettää koko päiväni maaten. Aviomieheni Antonio epäilee, että minulla on jokin kamala sairaus. Sir Edward, mitä minä oikein teen?" Margareta avautuu.

Sir Edward miettii hetken.

"Tuohon on vain yksi ratkaisu - yksi ja oikea: teille on siunautunut lapsi."